”Ne puhuvat, näkevät, kuulevat, syövät ja siittävät” : Demonien alkuperä ja olemus Malleus Maleficarumissa

Tässä tutkielmassa esitellään ja analysoidaan Malleus Maleficarumin, suomeksi Noitavasaran, käsitystä demoneista. Tutkimuksen metodina käytetään systemaattista analyysia ja pääasiallisena lähteenä Malleus Maleficarum -teosta. Teoksen käsitysten taustaksi esitellään myös demonologisen ajattelun historiaa aina juutalaisuudesta keskiaikaan, jonka jälkeen esitellään itse Malleus Maleficarumissa esiintyvää ajattelua. Malleus Maleficarum kirjoitettiin vuonna 1487 dominikaanimunkki Heinrich Kramerin toimesta ja sen oli tarkoitus vastata kysymykseen noituudesta — Mitä noituus on? Millaiset voimat noituuden takana vaikuttavat? Mihin noidat pystyvät? Kuinka noitia tulisi rangaista? Ja niin edelleen. Malleus Maleficarumin demonologian hahmottamiseksi esittelen työssäni niin juutalaista kuin varhaiskristillistäkin demonologiaa. Tutkimukseni perusteella näyttää selkeältä, että juutalaiskristillinen demonologia ei koskaan ole ollut vain yhdenlainen ilmiö, vaan on elänyt ajan ja kulttuurin mukana. Esimerkiksi juutalaista käsitystä Saatanasta on tutkimukseni perusteella hyvin vaikea sovittaa yhteen myöhemmän kristillisen tulkinnan kanssa, koska ne tuntuvat puhuvan täysin eri asioista. Kristillinen demonologia sai myös paljon vaikutteita hellenistisestä kulttuurista ja jo Uuden testamentin kirjoittajilla näyttää olleen monenlaisia tapoja tulkita kysymystä siitä, mitä Saatana ja demonit ovat. Keskiajan demonologinen kehitys perustui pääasiassa kirkkoisien tulkintaan aiheesta ja monet varhaisten vuosisatojen keskeiset ajatukset siirtyivät jopa tuhat vuotta kirjoitusajankohdasta eteenpäin lähes sellaisenaan. Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen omassa ajattelussaan tukeutui paljon Augustinukseen ja Pseudo-Dionysios Areiopagitaan, ottaen jälkimmäiseltä esimerkiksi ajatuksen demonien hierarkiasta. Keskiajan demonologinen kuvasto sai sen sijaan paljon vaikutteita Akvinolaisen skolastiikasta ja Dante Alighierin Jumalaisessa Näytelmässä onkin nähtävissä paljon Akvinolaisen demonologisista formuloista periytyviä tulkintoja. Malleus Maleficarumin demonologiset tulkinnat voidaan tutkimukseni perusteella katsoa olevan lähes kaiken edellä mainitun synteesi, yhdistettynä äärimmäisen vankkaan kansanuskoon ja magian pelkoon. Teoksen kuvailemat demonit ovat monisyisiä hahmoja, jotka samaan aikaan kykenevät moniin eri asioihin, mutta toisaalta toimivat enemmänkin kuin kiusaajat. Demonien suurin synti vaikuttaa olevan se, että ne saavat noidat uhraamaan katoamattoman sielunsa Saatanalle, mutta samaan aikaan demonit kuitenkin tekevät asioita, jotka kokonaiskuvan kannalta ovat suhteellisen merkityksettömiä — esimerkiksi aiheuttavat illuusioita, jotka eivät ole aitoja. Kramerin mukaan noituus ei ollut uusi ilmiö, mutta se millaisia muotoja se oli hänen aikanaan saanut, oli täysin uutta. Noituuteen liitettiin kiinteästi paholaisen palvonta ja lähes kaikki mahdolliset saatanalliset aspektit. Noidat uhrasivat pieniä lapsia, harrastivat seksiä demonien kanssa, lensivät sapatteihin tapaamaan Paholaista, rienasivat pyhimyksiä, häpäisivät reliikkejä ja niin edelleen. Tämän he tekivät vapaasta tahdostaan, antaen sielunsa ja ruumiinsa Saatanan käyttöön. He myös toimivat yhteistyössä demonien kanssa, joka mahdollisti heille kaiken tämän